torstai, 24. elokuu 2006

Miten välttää sotkuja Venäjällä?

Janne Pyykkö: Ei tämä kontaktiensa puolesta nautinnollinen matka ollut. Nämä olisin halunnut välttää:

  • Venäläinen isäntämme (Yugyd Va -luonnonpuiston johtaja) Yuri yritti rahastaa meiltä 22.7. ylisuuria kuljetuskustannuksia kuorma-autosta (kun perusteita kysyttiin, kuskin odotusajan palkka oli sikäläisittäin valtava 450 ruplaa tunti)
  • Yuri ryhtyi matkan jälkeen ryyppäämään ja sössi mahdollisuutemme ehtiä junaan (ostimme uudet liput ja paluu viivästyi)

Minulla on oma käsitys noista tapahtumista ja niiden syistä enkä välitä niistä sen enempää tarinoida. Enemmän saattaa joku hyötyä tiedosta miten vastaavan voi välttää:

1. Jos olet tekemisissä venäläisen virkamiehen kanssa, muista, että hän saa kuukausipalkkaa. Jos hän on halukas lähtemään oppaaksi retkelle, pitäisi hälytyskellojen soida, sitä enemmän mitä korkeampi virkamies. Luonnonpuiston käyntimaksut, oppaan päiväpalkkamaksut, mahdolliset kalastusmaksut ja vastaavat menevät luonnonpuiston tilille eivätkä hyödytä suoraan virkamiestä. Siksi kysy ennakkoon paitsi mikä maksaa mitäkin myös haluaako opas rahaa ohi kirjanpidon (miten sen kysyt, ei sitä voi neuvoa, riippuu tilanteesta, ei kuitenkaan ensimmäisessä kirjeessä). Näin oppaalle ei tule tarvetta naamioida extrakusetuspalkkaansa "kuljettajan odotusajaksi" tai joksikin muuksi keinotekoiseksi jutuksi, joka suomalaista vain ketuttaa. Yurin tapauksessa tuo ylimääräinen pyyntisumma oli euroina noin 400, mutta osa siitä lienee ollut tarkoitettu jaettavaksi myös muille, jotka meitä auttoivat tai "auttoivat".

2. Jos sinun täytyy ehtiä johonkin tiettyyn junaan tai lentokoneeseen, sovi tuosta ohi kirjanpidon maksettavasta palkkiosta, että puolet siitä maksetaan vasta junalaiturilla puoli tuntia ennen junan lähtöä tai lentokentällä puolitoista tuntia ennen lentokoneen lähtöä. Tämä varmistaa, että virkamiehellä on syy hoitaa hommansa kunnolla loppuun.

Parempia ohjeita en keksi, mutta palautetta otan vastaan erittäin mielelläni - haluan itsekin oppia miten näitä asioita pitää Venäjällä hoitaa.

Vielä lopuksi: Tarkoitus ei ole tällä tekstillä pelotella ketään, joka Venäjälle aikoo. Menkää vaan. Eivät asiat usein näin hullusti ole. Ne kaksi aiempaa kertaa, kun olen käynyt Venäjän Karjalassa melomassa, ovat sujuneet paremmin. Molemmilla kerroilla oli hyviä kaverimelojia eikä heistä ole ollut mitään valittamista = kohtuullisia alkoholin kanssa ja vailla venäläistä suurvaltauhoa. Siksi en tälläkään kertaa osannut ennakoida moista. "Luonnonpuiston johtaja" retkikumppanina kuulosti pikemmin erittäin luotettavalta valinnalta, mutta väärässä olin.

Kannattiko siis mennä? Kannatti tietysti!

tiistai, 15. elokuu 2006

Mitään ei jäänyt

152815.jpg

Jaakko Mäkikylä:
Pitkällä matkalla syntyy kaikenlaista jätettä. Moni hautaa ne maahan pois silmistä, mutta ei mielestä. Meillä oli Heguzi hyvänä omanatuntona ja vähän syyllistäjänäkin. Toimme kaikki roskat mukanamme. Tässä on kaksi kuvaa, toinen illalla, kun tulimme retken päätepisteeseen Kozhim-joen ja junaradan risteykseen. Toinen kuva on sama ranta seuraavana aamuna ennen lähtöämme Kozhimin asemalle.

152816.jpg

keskiviikko, 9. elokuu 2006

Patikointia

Janne Pyykkö: Kozhim on läpi Venäjän tunnettu upeista maisemistaan. Joen vierellä kohoaa tavan takaa 100-metrisiä pystysuoria seinämiä, joiden huipulle patikointi on takaa kiertäen verraten helppoa. Alla oleva näkymä vaati vain 12 minuutin reippailun.

145846.jpg

Yuri mainitsi, että ylhäältä pystyy laskemaan yksittäiset harjukset turkoosissa vedessä. Korkean veden takia vesi oli kuitenkin retkemme ajan hiukan rusehtavaa eikä moinen temppu meille siksi onnistunut.

Kauempana joesta on joukko Uralin rinnakkaisia vuorijonoja, jonne patikointi olisi alkupäivinä houkuttanut, mutta säät (ja taudit) eivät antaneet tällä kertaa myöten. Viikkoa myöhempi 8-tuntinen sadepatikointi eräälle matalalle Uralin nyppylälle muistutti maisemiltaan Lapin tuntureita:

145848.jpg

... paitsi että Lapista poiketen tunturin toisella puolella maasto oli jylhää kuten joen vierelläkin:

145849.jpg

Tiedän menettäneeni jotain, kun ensimmäisten päivien huiput jäivät näkemättä. Upeita maisemia siellä on, olen varma.

keskiviikko, 9. elokuu 2006

Mitä opin Jannelta, Mikalta...

Jaakko Mäkikylä: Tällainen reissu, joka sisältää paljon muuttujia ja epävarmuuksia, on monella tasolla opettavainen.
Mitä opin kanssareissaajiltani?

Jannelta opin yksilöä kunnioittavaa ryhmäpäätösten mekaniikkaa. Ja sama suomeksi: sai sooloilla, kunhan  muu porukka tiesi siitä. Jos joku halusi huiputtaa joen rantakallioita, ei se edellyttänyt jokaisen osallistumista kiipeämiseen. Toisaalta, kun olimme Mikan kanssa tiedustelleet melonnan lähtöpaikkaa ja meille tuli oppaamme Juryn kanssa siitä vähän erimielisyyttä, niin Janne sanoi, että ryhmän niiden jäsenten päätökseen on mukauduttavat, jotka ovat joen ja ohitettavat kosket nähneet ja arvioineet. Mika ja minä näimme pahimmat paikat,  Janne joutui palaamaan tiedustelumatkalta ennenaikaisesti leiriin huonovointisuuden vuoksi. Toivottavasti opin myös Jannen analyyttistä ja rauhallista suhtautumista asioihin.

Mikalta opin jo harjoitureissullamme varusteisiini liittyviä, elämää ja kaluston kuljettamista helpottavia ratkaisuita.
Kiitos niistä. Mikalla oli myös aimo annos tervettä varovaisuutta ja huumorintaju, josta pidin.

Heguzilta opin paljon ekologiseen matkailuun ja elämiseen liittyviä asioita. Lisäksi mm. kuinka junan samovaarista tankataan liki kiehuvaa vettä muovipulloon sulattamatta pulloa. Ja kuinka hakataan halkoja niin, että omat sääret ja sormet ovat turvassa.

Hannulta sain laajasti tietoa luonnon ilmiöistä ja niiden taustoista.

Mariolta sain jälleen kerran meillä suomalaisilla niin hataralla pohjalla olevaa kansainvälisyyskasvatusta.

Venäläisiltä kumppaneiltamme opin paljon neuvokkaita pikkuasioita, joita tarvitaan kun eletään niukoissa ja vaativissa oloissa.

On hyvä välillä mennä R-kioskia kauemmas. Se avartaa.

tiistai, 8. elokuu 2006

Ural - Mihin pitää varautua?

Janne Pyykkö: Jos jokin minua yhä motivoi kirjoittamaan tänne, se on valmistaa myöhempiä Uralin kävijöitä tietämään mihin pitää varautua.

  • Yrjöilyyn johtavasta kännisen kuskin kuoppaisesta kuorma-autokyydistä jo kerroin (pakatkaa tavaranne tukevasti, jotteivät hajoa, varatkaa aikaa, pyytäkää riittävästi taukoja).
  • Säistä olen kertonut (varautukaa kaikkiin säihin +5 - 35 asteen välillä, myös kaikkiin hyttysmääriin).
  • Venäläisestä metsästyskoirasta kerroin myös (jos ette halua tappajakoiraa mukaan, sopikaa siitä etukäteen).

Pari aihetta on käsittelemättä:

  • Maisemat ja patikointi Uralilla (siitä lisää piakkoin)
  • Suomalaisten ja venäläisten välinen heikko luottamus

Kun nämä on käsitelty, hiljenen.