Jaakko Mäkikylä: En ole kokenut luontoretkeilijä. Edellisessä elämässä liikuin purjeveneellä, jossa oli sisävessa. Jo venäläisen junan vessa sai minut jonkinmoiseen paniikkiin. Istuminen ei houkuttanut. Lupasinkin itselleeni, että ennen seuraavaa reissua venäjälle treenaan reisi- ja pohjelihaksiani, jotta voin levitoida tarvittavan ajan ilman istuinta.

Kun luonto kutsui metsässä, olin jo saanut hyvän vinkin ekomatkaaja Heguzilta: käännä riittävän iso kivi syrjään, tee asiasi, pyyhi suuri-pinta-alaisilla ruohotupoilla tai sammalleella (samoilla välineillä Heguzi tiskasikin, mutta tietysti eri tupoilla.) Kännnä lopuksi kivi takaisin paikoilleen. Viimeistelyyn käyttämiäni savetteja Heguzi paheksui suunnattomasti.

Intassa, Yurin toimistossa Hannu äkkäsi, että siellä oli yllättävän siisti sisävessa - pönttömallia. Ulos tullessa Hannu valitti, että muuten kaikki oli OK, mutta vessapaperin sijaan oli sanomalehtiä. Minä menin seuraavaksi, taskussani oli onneksi hätäapupaperia ja savettia, joilla selvisin hommasta. Vetäessäni vessaa, huomasin, että pönttö pahkeinen oli tukossa. Peli oli pelattu - kerroin Heguzille, että tukkoon meni. Heguzi ripitti minut ja Hannun: venäläiseen vessaan ei ikinä saa heittää vessapaperia, ne menee tukkoon heti. Pöntön vieressä on roskis papereita varten. Siis se pönttö, jota Hannu oli luullut paperiastiaksi. Tämä Hannun ekoteko lämmitti mieliämme monasti reissun aikana.