Janne Pyykkö: Yurin vahva metsästyskoira, joka pelkästä oikusta tai huvituksesta ui joen yli kosken kohdalta, herätti ihastusta. Selvähän tuo. Mutta metsästyskoiralla on suden luonto. Miten itse suhtaudut seuraavaan tapaukseen?

Olimme ruokatauolla, kun koira löysi maastosta jotain kiintoisaa. Hannu ja Olli riensivät paikalle, samoin Yuri, myöhemmin Mika. Syötyäni menin minäkin Marion kanssa katsomaan mitä oli tapahtumassa. Kiveä ympäröivä sammal oli sytytetty yhdestä reunasta tuleen. Yuri kohensi tulta, Hannu seurasi tapahtumaa tiiviisti kamera kädessä. Maan syövereistä kuului vikinää.

Nyt ei ole kaikki kohdallaan, sanoi joku aivoissani. Jäin seuraamaan. Aika ajoin jostain maan kolosta, kiven edestä tai takaa, syöksyi esiin laiha musta 30-senttinen eläin, ja palasi yhtä nopeasti takaisin. Koira pöllytti sammalta ja pyrki kiven alle. Lopulta se sai leukojen väliin saaliin, jota ei kuitenkaan tappanut, koska Yuri antoi siitä käskyn. Yuri nosti eläimen ilmaan. Hannu sai valokuvansa ja jäi pohtimaan oliko kyseessä minkki vai vesikko.

Näytös ohi. Palasimme nuotiopaikalle, jonne Yuri toi saaliin, joka yhä kitui. We killed the animal for nothing, just for fun, sanoi Mario ihmetellen. Jaakko, joka ei nähnyt tapahtumaa mutta näki kituvan minkin, poltti päreensä. Hän pyysi Ollia kääntämään Yurille, että paheksuu tapahtumaa. "Koira tehköön mitä tekee, ihminen älköön auttako."

Kysyin Yurilta Olli-tulkin kautta:
- Miksi minkki piti tappaa? Syömmekö nyt minkin?
- Ei minkkejä syödä, ehätti jo Hannu vastaamaan.
- No teemmekö nyt tuosta minkistä rukkaset?
- Emme tee. Vasta talvella karva on pitkä, siksei turkistakaan ole nyt mitään hyötyä.
- No jos ei tappamisesta ollut mitään hyötyä, miksi tapoimme?
- Metsästyskoiraa pitää harjoittaa, sanoi Yuri.
- Hyvä on, mutta miksei sitten koiraa voi harjoittaa linnuilla, joita voisi syödäkin?
- Vielä ei ole linnustusaika.

Näin jäi keskustelu pattitilanteeseen. On tietysti selvää, että ekologisesti tapahtuma oli merkityksetön. Maan alle jäi yhä monta minkkiä, jotka sitäpaitsi ovat tarhakarkulaisina alueella peräti haitaksi. Tappaminen on tästä vinkkelistä hyväksikin, mutta on eri asia, kuka sitä haluaa katsella.

Joka tapauksessa jälkikeskustelun hyöty oli, ettei Yuri enää pitänyt meille metsästysnäytöksiä. Koira sen sijaan piti luontonsa ja aina, kun ei ollut Yurin veneessä, juoksi maata pitkin kaikkea elävää takaa ajaen. Saatoimme esim. nähdä joen penkkaa juoksevan jäniksen ja hetken kuluttua koiran. Kerran Yuri nosti rannasta tapetun heinäsorsan. Tässä illallinen? Emme kuitenkaan syöneet sitä, vaan oletan, että sorsa jäi leiriin Pashalle myöhemmin naposteltavaksi. Tämän tapauksen jälkeen Jaakko ryhtyi melomaan rannan lähellä, jotta pelottaisi linnut lentoon tai vesille ennen koiraa.

Killer dog, tämän lempinimen antoi Mario koiralle.