Jaakko Mäkikylä: olin etukäreen miettinyt turvavarusteitamme ja varautumista mahdollisiin onnettomuuksiin. Tiesin joen olevan sen verran leveä, että heittoliinoista ei olisi paljonkaan apua, vaan todennäköisin pelastustilanne olisi kaatuneen kaluston auttaminen pystyyn ja ihmiset takaisin kanoottiin virran mukana kelluessa. Tämä olisi toiminut hyvin, koska pelastamisen aikana ei olisi tarvinnut varoa kiviin törmäämisiä. Vesi oli sen verran korkealla.

Olimme tiettömien ja asumattominen taipaleiden takana, siksi pidin satelliittipuhelimen mukaanottoa välttämättömänä. Emme onneksi tarvinneet sitä muuhun kuin yhteydenottoihin Jenniin ja blogiimme. Olin hankkinut puhelimen akkua varten aurinkolaturin - sitä ei tarvittu. Sen verran aurinko yhtenä iltanan paistoi, että sain kokeiltua laturia - latasin sillä kännykkäni akun, jotta sain otettua kuvia, joita sitten postitin, kun palasimme kännyn toiminta-alueelle. Satellittipuhelin toimi hyvin, kunhan sen antenni näki eteläiselle taivaalle. Märkä metsä ja sateen kastelema teltta estivät yhteyden. Akku (3500 mAh?) kului noin kymmenen 1-2 minuutin puhelun aikana vajaaseen puoleen.

Jos joku meistä olisi pitänyt saada pois joelta, olisi ehkä potilaan kannalta miellyttävin vaihtoehto ollut kuljettaa potilas moottoriveneellä jokea pitkin lähemmäs kyliä ja sieltä tietä pitkin. URAL-kuorma-autolla kuljettaminen olisi ollut esim. luunmurtumapotilaalle tuskallista. Tapasimme joella kaksi eräpoliisia, jotka liikkuivat lappilaistyyppisellä jokiperämoottorilla. He olivat oppaamme Jurin tuttuja. Pysäytimme veneen, koska Jurin koira katosi ja Juri halusi päästä ylävirtaan koiraansa etsimään. Veneen huomion saimme kiinitettyä tihkusateisessa illassa ampumalla valkoisen valoraketin. Oli ensimmäinen kerta, kun kyseistä vekotinta tarvitsin. Olen kantanut valkoisia ja punaisia kyväraketteja mukanani yli 10 vuotta.

Lääkelaukusta hupeni ainoastaan muutama särky- ja flunssalääke (-lohtu?) sekä jokunen ripulipilleri. Maitohappotablettejakin jotkut napostelivat.

Meloja tai kanootteja ei rikkoutunut. Jotain pientä katosi. Ural-kuorma-autokuljetuksen aikana rikkoutui mm. muutama ongenvapa. Toisaalta tusinasta raakoja kananmunia murtui vain yksi ja toisaalta Opan teräsleilin korkki irtosi ja litra votkaa hulahti kassiini. Tavarat kannattaa pakata huolella. Reppuja heitellään ja revitään kasasta välkisin, niiden päällä istutaan ja niiden yli ryömitään.