Jaakko Mäkikylä: Toiseksi viimeisenä jokipäivänä lähti oppaamme Jurin koira rusakon perään eikä palannut rantaan, kun meidän piti jatkaa matkaa. Meillä oli jo leiri pystyssä eikä koiraa näkynyt. Juri epäili koiran jääneen ylemmäs joen rantaan, missä pysähdyimme ns. geologien leirille.

Juri odotti, että alajuoksulta tulisi moottorivene, jonka kyydissä hän pääsisi jokea ylös. Hämärtyvässä illassa alkoikin kuulua jokimoottoriveneen pörinä. Näimme joen törmältä, että vastarannan koskea kiipesi vene hitaasti ylös. Joki oli tässä kohtaa 200-300 metriä leveä ja tihkusateisessa illassa vene olisi voinut mennä ohi huomaamatta meitä. Nappasin Jurin puheesta sanan "signal", muistin, että minulla on varusteissa valkoisia ja punaisia kynäraketteja. Kaivoin kanootistani valkoisen raketin ja laukaisin sen, kun vene oli selvinnyt koskesta sileään virtaan. Vene kääntyikin meitä kohti ja tuli rantaan.

Veneessä oli kaksi Jurin tuttua eräpoliisia, toinen kavereista oli ollut poliisina 30 vuotta, toinen, komilainen, oli nuorempi. Molemmat kaverit näyttivät siltä, että heidän kanssaan on hyvä olla ystävä ja paperit kunnossa. Miehet tulivat nuotillemme, jostain ilmestyi leipää ja pieni votkapullo, josta riitti sopivasti kaksi kierrosta meille kaikille. Lisäksi syötiin Jurin paistamaa kalaa, me tarjosimmme savuporoa ja Mika antoi kuivaamansa häränlihaa, josta vieraamme tuntuivat pitävän.

Juri kertoi heille tavoistamme tehdä ruokaa pienissä porukoissa, perata kalasta pois liki kaikki syötävä jne. Kun kuulimme toisen miehistä olevan alkuperäisen komilaisen, kertoi Janne, että komin kielellä numeroiden kirjoitusasu on sama kuin suomen kielessä ja pyysi komilaista laskemaan yhdestä kymmeneen. Äänneasusta tunnisti juuri ja juuri, mistä oli kysymys. Ellen väärin muista, niin samassa yhteydessä kävi ilmi, että komin kielessä on kuusitoista ajanmuotoa.

Aikansa turistuaan kaverit lähtivät Juri matkassa virtaa ylöspäin. Aamulla Juri nukkui teltassa koiransa kanssa.