|
|
|||
|
04.08.2006 - 09:36
Janne Pyykkö: Pitkällä eräretkellä kaikkein tärkeintä on pysyä terveenä. Kuinka onnistuimme tässä? Surkeasti. Niin tärkeä kuin tämä aihe on, en muista lukeneeni siitä juuri tapauskertomuksia. Muutaman katastrofiin päättyneen arktisten lakeuksien erämatkan toki tiedän, mutta niissä olosuhteiden on alusta asti tiedetty olevan hengenvaaralliset. Meidän retki oli pientä verrattuna tuollaiseen. Kolme meistä kaatui yrjöilyyn ja vatsatautiin heti alkuun. Syy oli 8-tuntinen kuorma-auton katetulla lavalla tehty matka vuorille. Tie oli surkea ja täynnä kuoppia, joiden syvyyttä ei arvatenkaan voinut nähdä, koska olivat täynnä sadevettä. Kuski Benjamin ryyppäsi koko matkan ajan. Hän tarjosi jopa ajovuoroa Hannulle, joka oli ensimmäisenä yrjöilijänä siirtynyt lavalta ajohyttiin. Vastuutonta toimintaa. Toinen yrjöilijä oli Mario ja kolmas olin minä, joskin selvisin itse kuorma-autokyydistä vielä kunnialla. Sapuskat lensivät ketoon vasta Sana-vozh vuoristoleirillä. Minulla ruoka alkoi pysyä sisällä vasta seuraavan päivän iltana vaihdettuamme leiriä 30 km alavirtaan. On kiintoisaa mille ihminen vierittää syyn sairaudestaan, todellisia vaikutussuhteita kun on liki mahdoton tietää. Siksi esim. tilaamamme savuporo joutui ajoittain kullakin epäilyksenalaiseksi. Itse pidin siitä taukoa 3 päivää, kunnes se alkoi taas maittaa ja söin sitä hyvällä ruokahalulla retken loppuun asti. Märät ja kylmät olosuhteet olivat koko 11-päiväisen matkan ajan jatkuessaan lopulta vaativat. Ei varmaan tarvittu suurtakaan flunssan siementä, kun se heikensi toviksi myös Jaakkoa ja Mikaa. Ainoa terve kuin pukki koko joukosta alusta loppuun oli Olli. Mitä teimme väärin? Kylmiin ja märkiin keleihin varustauduttiin huonosti. Olin maalaillut etukäteen jatkuvia hellekelejä ja vakuutellut porukkaa, että muistakaa ottaa sandaalit ja sortsit (en tarvinnut niitä kertaakaan). Miksi näin? Menin varmaan harhaan luettuani toistuvasti Yugud Va -puiston henkilökunnalta saamiani sähköposteja, joissa vakuuteltiin veden vähyyttä ja ettei melontaa siksi voi aloittaa kovin ylhäältä. Olikin täsmälleen päinvastoin: vettä aivan hemmetisti yllä ja alla. Silti selvisimme retkestä hyvin, sillä kun Yuri teki illaksi nuotion mm. ruoan keittelyä varten, pystyihän siinä myös kuivaamaan päällä olevia vaatteita. Mutta tästä täytyy jatkaa lisää jossain toisessa yhteydessä. H
04.08.2006 - 15:48
Valehtelivatko oppaat keleistä vai eivätkö he todellakaan tienneet oikeaa tilannetta? Olisiko vedenkorkeuden tai sääolosuhteet voinut selvittää jostain muultakin taholta?
Omituista. Janne Pyykkö
07.08.2006 - 13:01
Parhaatkin sääennusteet menettävät tarkkuutensa noin 5 päivän jälkeen. Ei kelejä voinut etukäteen tietää. Virhe (huono varustautuminen jatkuviin sadekeleihin ja viileyteen) oli puhtaasti meidän ja olkoon täten tiedoksi seuraaville, jotka Uralille havittelevat.
Jaakko Mäkikylä www
08.08.2006 - 00:04
Eivät oppaat valehdelleet. Tapasimme joella lähtöpaikassa kaksi venäläistä retkeilijää, jotka olivat kahlanneet joen poikki leiriinsä. Heillä oli vesitilanteesta jopa kuva, annoin sähköpostiosoitteni, jotta saisin sen kuvan. Joki oli noussut vuorokaudessa metrejä ja poikien piti lopettaa retkensä jouduttuaan väärälle puolelle jokea.
Uralin sateet liittynevät täällä Suomessa valinneeseen voimakkaaseen ja pitkäikäiseen korkeapaineeseen. Korkeapaineen itäpuolelle kiertyy kylmää ja kosteaa ilmaa pohjoiselta jäämereltä. Tämä ilma nousee ylös vuorten kohdalla ja muuttuu sateeksi. Yury sanoi, että keli ei ollut normaali. Intassa englantia puhuva apuopas Pavel(?) sanoi, että "weather is going to be shit next week". Totta. |
|||